Aloitan bloginpidon, kun alkuperäinen päiväkirjani tuhoutui yhdellä palstalla ja toisella palstalla tulee niin paljon asiatonta kommenttia päiväkirjaan, että hermostuttaa.

Olen päiväkirjoihini kirjannut ihan jokapäiväisen elämäni huomioita ja hämmästellyt kaikenlaista esim. uutisointia.

En aio tehdä tästäkään päiväkirjastani mitenkään erityisen antoisaa muille ihmisille, vaan kirjoitan tätä lähinnä itselleni.

Sen verran voinen kertoa itsestäni, että olen kolmen lapsen yksinhuoltaja ja asumme lähiössä Helsingissä. Lapset ovat kaikki poikia. Juuri nyt olen kotihoidontuella kotona. On tullut kaikenlaista töttöiltyä ja sama meno jatkuu ilmeisesti edelleen. Mihinkäs se tiikeri raidoistaan pääsisi, vai miten se sanonta kuuluukaan.

Että näin. Tänään on kuulemma ennätyskylmää, mutta kävin viemässä vajaa kolmivuotiaan kerhoon, missä hän käy muutaman tunnin maanantaisin ja ei tuolla mitenkään mahdottoman kylmä ollut. Niin no äsken kävin katsomassa parvekkeen lämpömittaria ja se näytti -17 astetta, että eihän se kamalan kylmä ole, ilmeisesti ne ennätyspakkaset ovat jossain muualla.

Vanhin lapsi on lähtenyt taas ilmeisesti tumpuitta kouluun. Mitenköhän hän pärjää tuolla?

Itselleni sain täksi päiväksi hammaslääkärin ja äitini tulee Tampereelta katsomaan lapsia. Tilkassa on se hammaslääkäri ja matka sinne kestää yleensä reilun tunnin. Hermostuttaa ja pelottaa oikein kovasti, mutta koska särkee ja reikä oli jo viime kesänä tuossa, se ei varmaan ole mitenkään itsellään parantumassa.

Että ystävänpäivää vietän tässä jännittyneessä ilmapiirissä. Olen intoutunut facebookkailemaan, vaikka aluksi pidin sitä aivan pöljänä, mutta oikeastaan on ihan kiva kuulla mitä kavereille kuuluu ja kommentoida ja keskustella eri aiheita.

Tällasta.